Aikaista askartelua

Ihan ensin pientä selittelyä siitä, miksi teen niin ajoissa kaikkea. Tai miksi sitä pitäisi selitellä, jokainen tehköön tavallaan. Eniveis, olemme toivonmukaan ostamassa taloa tämän vuoden lopussa mikäli saamme rahaa tarpeeksi kasaan. Sitten meneekin jokunen hetki siinä kun laitamme siitä omannäköistä. Ja tietty mahdollisimman halvalla ;).   Kesäkuussa taasen pikkusiskoni = kaasoni pitäisi päästä ylioppilaaksi => juhlat. Vanhempiemme uusi talo ei välttämättä ole vielä silloin valmis => juhlat pidetään meidän talossa :D. Sitten häihin onkin enää 2,5kk.

Pöytiin on tarkoitus tulla keskikoriste sekä sen molemmille puolille aiemmassa postauksessa kertomani kipot ja höyhenkukat. Ensimmäinen versio oli tällainen: 

Toinen versio ei paljon muuttunut alkuperäisestä. Alkuperäisessä lehdet oli kiinni pikaliimalla, toisessa otin lehdistä pois ne muovirannut pois (jotka pitää ne pystyssä) ja laitoin kaksipuolisella askarteluteipillä. Kyseinen teippi on muuten ihan MUST juttu hääkoristeluita (ja muitakin) tehdessä! Jos tarkkaan katsoo, niin yllä olevista kuvista alemassa näkee kipon reunassa punaista väriä. Osassa reunoista oli jäänyt kiinni sanomalehtipaperia (kun olivat maalauksen jälkeen siinä kuivuneet). Tämähän ei Neiti Tiukkapipolle kelvannut. Jotain piti keksiä. 

Levitin reunalle sitä kaksipuolista askarteluteippiä ja ähersin tuota samaa pientä narua siihen. Nyt pitäisi tehdä noita lisää vielä noin öäh... 22 kpl?

SITTEN! Kuten olen kertonut, haluan keskikoristeeksi maljakon jossa on kukka pohjalla, vettä ja siinä kellukynttilä. En löytänyt netistä juuri sellaista mitä haluan, joten ei kun etsimään materiaaleja kauppoihin. Tiimarista satuin löytämään kivan näköisiä lasimaljakoita á 7,99€/kpl. Olin miettinyt mitkä kukat kestäisivät olla veden alla 20 tuntia ja miten hyvänä pysyisivät. Muovikukat pysyvät hyvänä ja Tiimarista löysinkin kauniita kalla- ja orkideamuovikukkia. Orkideat ja vaaleat kallat sumutan samalla fuksian värillä kuin pikkukipot. Ihan kaukaa, että tulee sellainen pieni punainen sumu pintaan. Koristehiekan löysin K-Raudasta, eikä yksi purkki maksanut läheskään yhtä paljon kuin askartelukaupoista/marketeista. Ja näistä tuli upeammat kuin olisin osannut haaveillakaan!

Das pöytäkoriste

Erilainen kirjoitus

Olin aina ajatellut, etten halua lapsia. En pidä lapsista, todellakaan. Ne ovat ärsyttäviä, kovaäänisiä, hitaita toimissaan, eivät tottele ja kiukuttelevat. Pidän hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Mieheni mukana tuli kaksi lasta, poika on nyt 5-vuotias ja tyttö täyttää kesällä 7-vuotta. Olen nähnyt uhmaa, kiukkua ja itkua. Toki niitä hyviäkin hetkiä on ollut. Huolehdin heistä ja välitän. Silti yleisesti ottaen en pidä lapsista. Minä vain olen sellainen. Liekö tuon miehen takia vai mikä lie biologinen kello, mutta jostain kumman syystä haaveilen biologisesta lapsesta.

Tiedän, ettei vielä ole sen aika. Ostamme tämän vuoden lopulla talon ja häät onkin sitten ensi vuonna (enkä pinnallisena ihmisenä halua olla hääpuvussani raskaana). En ole vieläkään saanut opintojani loppuun ja tulevan rahanmenon takia pyrin tekemään töitä mahdollisimman paljon. Ei ole aikaa eikä rahaa tällä hetkellä. Mutta. Mitä jos se menee ohi. Mahdollisuus tulla äidiksi? Mitä jos haaveilen turhaan. Odotamme ja odotamme sitä tilaisuutta ja kun toteamme, että NYT se saa tapahtua; huomaamme, että minä olen viallinen. Mitä jos olenkin viallinen, enkä pysty pitämään sisälläni ihmisalkua?

Olen hyvin avoin elämästäni, liiankin. Tämä blogi on kaikille avoin ainakin vielä joten tiedostan, että kaikki näkevät kirjoitukseni (kyllä tiedän, äiti :) ). Joitakin kuukausia sitten havahduin siihen, miten kuukautiseni ovat huomattavasti kivuliaammat ja runsaammat ja pidemmät kuin... Kuin oikeastaan koskaan. Rintani olivat aristaneet joitakin viikkoja sitä ennen ja kiukuttelin siitä melkein joka päivä. Perkeleen pienet tissit, miksi särkevät kun eivät edes kasva (vrt jaloissa kasvukivut). Vuosin kirjaimellisesti pisin sukkahousuja "tulpan" läpi ja yöllä tuli lakanoille asti. Tätä ei ole käynyt sen jälkeen kun aloitin e-pillerit 9-luokalla, jos silloinkaan.

Keskenmeno. Oliko se sellainen? Toki hyvin varhainen sellainen, mutta kuitenkin. Olen unohdellut pillerin ottaa vähän väliä, joten raskauden mahdollisuus on olemassa. Varhaiset keskenmenot ovat luonnollisia ja niitä sattuu luultua useammin. Otin sen kuitenkin jokseenkin raskaasti. Menetin sen, mahdollisen vauvan. Tarkoittaako se, että olen epäkelpo nainen? Tarkoittaako se varhainen tapahtuma sitä, ettei minun kannata haaveilla äitiydestä? Toki voin lohduttautua sillä, että niitä tosiaan käy usein ja sillon siinä pienessä alussa on ollut jotain vikaa. Siksi niin kävi.

Kävin tänään illalla kaupassa. Juuri kun tulin kaupan pihaan niin radiosta alkoi soimaan Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen. Rakastan Hectorin kappaleita enkä voinut nousta autosta. Lauloin hiljaa mukana ja meinasi itku tulla. Miten niin hormonit jyllää? Kyllä, on naisten päivät nyt.

Tuntuu siltä, että jokaiset kuukautiset tällä hetkellä ovat tuhlattu mahdollisuus raskauteen. Syön pillereitä vastoin tahtoani, järkeni sitä vaatiessa. Joka kuukausi sikiölle pedattu peti puretaan ja haave siirtyy eteenpäin. Koska saan ja voin antaa sille pehmeälle pedille mahdollisuuden hoivata sitä pientä ihmisen taimenta? Se jää nähtäväksi.

Yhteinen, erilaiset vai yhdistetty?

Eli siis sukunimiasia. Sukunimeni on erittäin harvinainen ja haluaisin jatkaa sitä, muutoin tulee sukupuutto kyseiselle nimelle. Mieheni on ollut kerran naimisissa ja hänellä on ex-puolisonsa sukunimi. Hän kaipaa selkeästi alkuperäistä nimeään. Itse toivoisin perhellemme yhtä yhteistä sukunimeä, mutten itse suostu ottamaan sukunimeni perään hänen alkuperäistään. Hän ehdotti, että itse ottaisi nimeni omansa perään. En lämpene ajatukselle. Hänen virallinen etunimensä on kaksiosainen, melkoinen nimihirviö siis syntyisi tämän avioliiton myötä. Esimerkkinä Kalle-Matti Korhonen-Niemistö... Ja meidän sukunimet on vielä pidemmät mitä nämä esimerkit. Yööööök!

Ymmärrän toki, että Herra V haluaa sukunsa nimen takaisin. Mikäli oman nimeni kantajia olisi vaikka 20, 15 tai edes 10 hlöä, niin voisin ottaa miehen sukunimen. Mutta kun meitä on tosiaan selkästi alle 10 ja ainoita mahdollisia jatkajia minä ja siskoni... Ei se toki mikään kuoleman asia ole jos sukunimemme on erit. Sille en silti pidä ajatuksesta, että herra ottaisi kaksiosaisen sukunimen. Miksi en? Sen takia, että se o hirviömäisen näköinen ja kuuloinen. Noh, herra päättää toki itse. Minä odotan.

Vihkisormukset

On ihanaa, kun näinkin iso stressinaiheuttaja ei ole meillä avoin. Häämessuilla oli tosin siltä kantilta tylsää käydä, kun tiesimme jo keneltä ja minkälaiset sormukset haluamme. Ja onkin PAKKO hehkuttaa, miten miehelle tulee aivan upea sormus! Eräs pariskunta omaakin hyvin saman maun kuin me, joten kopioin heidän sormuksistaan kuvan tänne. Kuva on siis facebookista Morris Lindblomin sivuilta. Herra V:lle (98% varmuudella?) tulee 3-4 princess hiottua timanttia, joko kirkasta tai mustaa. Toki 4 samanväristä ja -laatuista mustaa voi olla vaikea löytää. Sormus on toki flakka niin kuin kihlakin, mutta luultavasti kiiltävänä ja kihla kiillotetaan myös. Hyvinkin samantyyppinen siis kuin tämän (ERINOMAISEN maun omaavan) miehen sormus.



No entäs se minun? Ajatus on jo, mutta pitää jutella Morriksen/Jocken kanssa. Katsotaan ;)

Toisen kerran hääostoksia

Nyt ostin halpoja Housen tuikkukippoja Prismasta, jotka maalaan kimaltavalla pinkillä/fuksialla. Kun otin H tarran pois, niin lähti väriäkin. Ei onneksi haittaa, kun tosiaan tulee se maalipinta tuohon päälle. Huomaa kuitenkin, että yksi kippo maksoi 1,95€ :D


Kuva Prisman sivuilta.

Näihin ajattelin sitten laittaa aina yhden fuksian värisen höyhenkukkahärpäkkeen, jotka jo aiemmin esittelin.

Mutta mutta mutta. Mistä minä keksin kohtuuhintaan maljakoita/laseja joihin voin laittaa sen kellukynttilän?

Ne kengät, ne kengät

Tätä aihetta pitää varsinkin naisten miettiä tarkkaan ja hartaasti. Käytännölliset vai kauniit? Vai onko niitä jopa sellaisia, jotka ovat molempia? Minkä väriset? Korkoa vai ei? Näkyykö varpaat vai ei? Jnejne.

Rakas Herra V on pitkä, yli päätä pidempi minua. Joten korkoa saa olla. Valkoisia en halua. Lähdetään  kenkien ihmeelliseen maailmaan seikkailemaan.

Klassisen söpöt

Justiinapopot

 

Rennon kesäiset

 

Pilkettä silmäkulmassa

 

Käytännölliset

Vai vai vai mikä mikä mikä?

Ensimmäiset hääostokset tehty

Dodiin, tästä se lähtee! Käytiin juhlistamassa minun ja isoäitini synttäreitä mamman luona. Kotimatkalla pysähdyttiin pieneen kukkapuotiin ja kiersin paikan pariin kolmeen kertaan. Löysin (ihan kissanlelun näköisiä) tikkuja joiden päässä fuksianvärisiä höyheniä. Ovat väriltään tummemmat mitä kuvat kertovat, tänään kun paistoi aurinko kuvatessani! En vielä tiedä tarkalleen mitä noilla tehdään, mutta varmaan pöytäkoristeeksi tulevat.

Sitten huomasin kukka"purkin" joka on varmasti miehenkin mieleen. Tämä on kyllä ostettu sitä omakotitaloa silmälläpitäen. Peukkua herra V näyttikin heti tälle, ylöspäin. Enempää ei varmaan tarvitse selittää, miksi ostin:

Sormukset

No näistähän en ole kertonut mitään. Olen pienen ikäni haaveillut kauniista kihlasta ja vihkistä. Miehen kanssa kaipailimme jotain erilaista eikä mikään miellyttänyt silmää valmiina. Keltakultainen ja puolipyöreä kumpikaan ei sovi makuuni eikä liioin miehellekään. Flakka siis ja valkokultainen. Olin ajatellut yhtä timanttia.

Kultakaupoilla saamani palvelu oli suurimmaksi osaksi huonoa ja minulle tarjottiin jos jonkinmoista hopearinkulaa kun pyysin valkokultaa. Olimme säästäneet yli puoli vuotta sormuksiin, niin budjetti ei ollut muutamasta kympistä muutamaan sataan. ENKÄ tarkoita sitä, että sormus olisi yhtään sen huonompi tai vähemmän tärkeä kantajalleen hinnasta riippuen. 

Ihan suhteen alussa olimme käyneet Turun häämessuilla ja tapasimme Morriksen ja poikansa Jocken. He pitävät perheyritystä Turussa ja tekevät mahtavia sormuksia. Olivat iloisia ja ystävällisiä. Tästä tapaamisesta alkoikin yli puolen vuotta kestänyt yhtedenpito, ennen siis varsinaista kosintaakaan :D http://personal.inet.fi/yritys/morris/

Kävimme kaksin ja minä kävin myös yksin Morriksen ja Jocken liikkeessä. Aukioloaikojen ulkopuolellakin sain mennä eikä heillä tuntunut olevan kiire potkia minua ulos sieltä. Sain neuvoja ja vapaat kädet tutkia heidän valikoimaansa. Paha paha, THÖ Harakka heräsi Heidissä... Pidimme sähköpostitse yhteyttä ja vastauksen sai aina äkkiä.

Isoisäni menehtyi toukokuussa 2010 ja isoäitini antoi minulle pappan vihkisormuksen. Pappani oli minulle ääreist tärkeä, otin hänen muistokseen ensimmäisen tatuointini. 

Mikä olisikaan vielä hienompi tapa kunnioittaa itselleen rakasta henkilöä, kuin liittää hänen vihkisormuksensa omaan kihlaani. Morris lisäsi kultaa sen verran, että sekä mieheni, että minun sormuksissa on nyt toisessa reunassa isoisän sormusta <3 

Tähän väliin kerron, että isäni (<3) sekä mieheni ovat molemmat insinöörejä. Pidän itse siitä, että tietyt asiat ovat suorassa ja tasareunaisia (näkisitte tekemäni leivät). Minua on jälkikäteen naurattaut, miten sormukseni näyttää ihan insinöörin suunnittelemalta :D

Minkälainen siitä sitten tuli? Meille erikseen suunniteltu. Flakka, valkokultainen karhennetulla pinnalla ja keltakultaisella reunalla. Kelta- ja valkokullan välissä pieni syvennys. Minulla 1x princess ja 6x briljanttia. Kun on aika vihkisormuksille, niin valkokultaiset osiot luultavasti kiillotetaan. Emme (lue: minä en) halunneet perinteistä "kultsin nimi ja päivämäärä" tekstiä niin kosintaan sopivasti tekstinä on "Tähtien alla 20.11.2011". (Älkää kertoko kenellekään, mutta oli pakko kurkata sormuksesta mitä siinä luki :D )

Morris Lindblom & co

Lisää pöytäkoristeita

Noiden kelluvien kynttiläkukkahörselöjen lisäksi voisi laittaa tuikkukippoja mihin tulee yksi gerbera tai neilikka.


Projektina häät sivulta



Google kuvahaku

Pitänee kokeilla itse väsätä kun en äkkiseltään löytänyt mieleistä. Ajattelin spraymaalata tuikkukippoja ja asettaa siihen aina yhden kukan.

Pöydät juhlapaikalla on ihanat pirttipöydät eikä niitä ole järkeä peittää. Josko löytäisin fuksian väristä ohutta kangasta/harsoa niin keskelle pöytää pitkittäin voisi laittaa sellaisen. Siihen päälle saammekin sitten ensi kesänä   puuhastella...jotain hienoa ;) Siitä otan sitten kuvaa!

Mitenkä tämä onkin niin vaikeaa kirjoitella tänne. Pyörittelen montaa asiaa mielessäni ja vasta kun olen päättänyt jotain, niin laitan siitä tänne.

Kissat, nuo pienet perkeleet

Kyllä ne kaikkea keksii. Olisko ollu viime vai edellisyönä katit oli kaivanu yhden kukkaruukun tyhjäksi, mullat ympäri paikkoja. Tänään aamulla löysin matolta SYDÄMEN mallisen kakkakikkareen :D Siivosin sen (mullat jätin hiihtolomalla olevan mieheni harteille) ja rupesin tekemään aamupalaleipiä. Tiuku, Villikko ja Taavetti tuli pöydälle (yl-lät-tä-vää). Taavetti tunki syliin ja Villikko yritti syödä voita leivän päältä...

Eilen aamulla annoin perinteisesti Lunalle, Villikolle ja Taavetille kinkunsiivut (Tiuku ei tykkää). Villikko varasti Taavetin nenän edestä sen KAKSI kertaa :DD Voi meidän pullamössöä.

Olen miettinyt, miten otettais häihin kissat mukaan. Noin niin kuin koristelussa, ei fyysisesti :)

Painajainen

Iiks, nyt se tapahtui. Näin ensimmäisen hääaiheisen painajaisen. Häiden piti olla elokuussa ja jostain syystä ne siirrettiin helmikuulle. En ollut ehtinyt varaamaan kukkia, ruokia, saatika hiuksien- ja meikkien laittoa. Yritin tuunailla omaa naamaani, hiukset olivat päältä lyhyet ja takaa pitkät :D Yritin taittaa päällihiuksia taaksepäin ja rakensin ruman nutturan takaraivolle. Välillä siskoni oli morsian ja minä sulhanen, välillä isäni oli sulhanen. Kämpässä (ihan vieraassa sellaisessa) ravasi jotain ihan ihme porukkaa.

Tuntia ennen vihkimistä lähdimme (isäni kanssa) jakamaan kukkia lähellä asuville häävieraille...(mitä ihmettä...?) Mieheni ei ollutkaan rakas V vaan joku Aleksandrej. Näimme hänet kävelemässä yhtä tuttua alamäkeä armeijakuteissaan (oli vissiin puolustusvoimilla töissä). Ihmeteltiin hiukan, mutta annettiin olla. Kymmenen minuuttia ennen vihkimistä Aleksandrejn äiti tai sisko tai joku soitti. Kertoi, että mies avaa vanhemmiltaan saanutta häälahjaa. Kysyin, että onko mies meinannut missään kohtaa astua kanssani alttarille. Vastaukseksi sain epämääräistä muminaa ja "Siitä en tiedä, mutta nyt ei tule".

Sitten heräsin ja katsoin V:tä ihmeissäni. En edes tajunnut kainaloon kaivautua...

Hääpaikkanamme on....

Hääpaikka meillä on I-HA-NA! Me ei olla Herra V:n kanssa sellaisia, että mikään kartano sopisi tyyliimme. Haimme alusta asti maalaistyyppistä paikkaa. Ilmaristen matkailutila oli kaunis, muttei herättänyt sellaista tunnetta, että TÄMÄ se on. Kavalton tilasta, varsinkin Navetanvintistä odotimme paljon. Pettymys oli suuri kun ulkoa niin upean näköinen paikka oli suorastaan pilattu sisältä! Eteinen vaikutti todella lupaavalta, juuri sitä mitä haimme, maalaisromantiikkaa.



Kun astuimme sisälle, meinasi itku päästä. Tila näytti koulun liikuntasalilta, kaikkialla oli valkoista suoraa pintaa, ei hajuakaan enää siitä maalaisromantiikasta. Ei ollut vanhoja lautaseiniä, kärrynpyöräkattolamppuja, pirttipenkkejä. Se siitä sitten.



En halua mollata, tämä on vain minun mielipiteeni. Sisä- ja ulkotilat taistelevat keskenään, ovat aivan eri maailmoista suorastaan. Jos sisätilat olisivat olleet ulkopuolen veroiset, olisimme varanneet paikan. Sopii joillekin, mutta ei meille. Kuvat ovat Kavalton tilan kotisivuilta


Taattisten tila taasen oli upea. Kävimme siellä kesällä ja paikka oli erinomainen. Olimme jo ajatelleet, että tämä se on. Ainut miinus oli se, että emäntä oli hieman tylyhkö. Tämän vuoden häämessuilla juttelin paikan kokin kanssa joka oli aivan ihana. Ruoka varmasti on suussasulavaa ja todellakin tuoretta. Lähetin emännälle tarjouspyynnön. Vastaus oli edelleen tylyhkö kun olisin kaivannut rempseämpää ja iloisempaa vastausta. Noh hän ei pystynyt suoralta kädeltä vastaamaan vaan lupasi tehdä sen heti kun pääsee kotiin. Tästä on nyt yli kuukausi. Emme tunnu olevan tervetulleita joten olkoot. Ihana paikka, mutta toivoisin hyvää suhdetta emäntään/isäntään.

Selailin netistä eri paikkoja, mutta mikään ei kolahtanut. Toki Maskussa oleva Kankaisten Kartano olisi mahdottoman upea, mutten silti halua maksaa niin paljon tilavuokraa kun kyseessä on lopulta vain yksi päivä. Jos rahaa olisi kuluttaa niin sitten. Entinen työkaverini mainitsi paikasta Piikkiössä. Kyseessä oli Piikkiön Wanha talli. Kuulosti hyvältä. Juttelin häämessuilla kyseisen paikan emännän kanssa.

Ja voi IHANA miten rempseä ja mukava nainen! Hän tekee myös upeita kakkuja ja mikä parasta, kakku kuuluu hintaan.



Kävimme paikan päällä ja nyt se tuli, SE OLO. Mieskin piti ihan hurjasti. Ainoa mikä häntä huolestutti, oli etäisyys lähimpään yöpymispaikkaan. Sitä ehdimme murehtia myöhemminkin. Tämä se on. Sitten se pieni asia mikä kruunasi koko jutun. Olemme autoihmisiä kumpikin rakkaan Herra V:n kanssa. Siellä on hääkakkuteline joka on tehty kampiakselista!!! Ehkä MAAILMAN HIENOIN!

Rouva V:ksi (hih, hänellä siis sukunimen mukaan ja minun rakkaani kirjain V tulee hänen etunimestään. Ettei vaan sekoitu ;) ) tituleeraava emäntä pyrkii pitämään häiden järjestelyn mahdollisimman yksinkertaisena. Hän ihmetteleekin sitä, miten voi olla kaikki niin hankalaa monessa paikkaa. En voi kuin kehua häntä. Sopimus on yksinkertainen ja erillistä tilavuokraa ei ole. Hinta per hlö on varmaan 47-50€ ensi vuonna. Tähän sisältyy siis kaikki.

Sitten kuvia, jotka nämä kaikki siis ovat Wanhan tallin kotisivuilta olevasta diaesityksestä.





Se tässä paikassa on ihanaa, että se ei vaadi paljon koristeluja. Me emme aio laittaa valkoisia pöytäliinoja koska emme näe ideaa peittää hienoja pirttipöytiä. Pöytien koristeluista kuitenkin lisää myöhemmin.

Rouva V, teethän päivästämme täydellisen <3

Vanhemmat sekä sisko (kaaso) mukaan suunnitteluun

Vanhempani sekä siskoni olivat meillä juhlistamassa miehen pojan 5v-synttäreitä. Jossain välissä keskustelu siirtyi tuleviin häihin. Olivat aika yllättyneitä, kun meillä oli jo niin paljon ajateltuna valmiiksi :D Juhlapaikkaan varsinkin isäni tykästyi kovin mikä on ihanaa. Hääautoja isä rupesi katsomaan ja uskoo saavansa hyvään hintaan meille sellaisen! Lupasi, että käymme porukalla katsomassa niitä joku kerta.

Äiti kyseli hameesta ja muista tyttöjen jutuista toki. Polttareista kysyivät ja koitin ehdottaa mukavaa päivää vaikka kasvohoidon ja saunomisen merkeissä. Sain vastaukseksi mahtavan naurunremahduksen ja ilmoituksen, ettei tule kuuloonkaan :D

Tästä keskustelu siirtyi mahdolliseen talon ostoon. Olemme miehen V kanssa ajatelleet talopakettia jossa olisi 4 makuuhuonetta, noin 150neliötä. Isä ehdotti ihan tosissaan, että ostaisimme kohtuuhintaan heidän 90-luvulla rakennetun tiili(verhoillun) talon. 3mh + th + oh + k + ph + s. Neliöitä siinä on suureellisia unelmiani vähemmän, noin 110.  Rempata se pitäisi jokatapauksessa joten he välttyisivät siltä. Tai siis eivät välttyisi, kun avuksi joutuisivat, mutta ei olisi heidän vastuullaan.  Pitänee kyllä ottaa harkintaan. Siellä on piha viimotteenpäälle kunnossa, alue on ihan kivaa ja talossa on ilmastointilaite, keskuspölynimuri ja ulkoporeallas.

Kukkia

Olen aivan rakastunut näihin kukkajuttuihin jossa vedessä on kukka ja pinnalla kelluva kynttilä <3. Näitä meille, kiitos!


http://flowerforweddings1.com

Hääpukuja

Hakusessa yksinkertainen jossa jotain pientä kuviointia. Vyötäröllä olisi hyvä olla tuollanen laskostus toiselle puolelle. Häivyttää vähän tuota vatsanseutua ;)

http://www.ladysflame.fi


http://www.zazabella.fi


http://www.juhlapukubella.fi

jnejne