Painajainen

Iiks, nyt se tapahtui. Näin ensimmäisen hääaiheisen painajaisen. Häiden piti olla elokuussa ja jostain syystä ne siirrettiin helmikuulle. En ollut ehtinyt varaamaan kukkia, ruokia, saatika hiuksien- ja meikkien laittoa. Yritin tuunailla omaa naamaani, hiukset olivat päältä lyhyet ja takaa pitkät :D Yritin taittaa päällihiuksia taaksepäin ja rakensin ruman nutturan takaraivolle. Välillä siskoni oli morsian ja minä sulhanen, välillä isäni oli sulhanen. Kämpässä (ihan vieraassa sellaisessa) ravasi jotain ihan ihme porukkaa.

Tuntia ennen vihkimistä lähdimme (isäni kanssa) jakamaan kukkia lähellä asuville häävieraille...(mitä ihmettä...?) Mieheni ei ollutkaan rakas V vaan joku Aleksandrej. Näimme hänet kävelemässä yhtä tuttua alamäkeä armeijakuteissaan (oli vissiin puolustusvoimilla töissä). Ihmeteltiin hiukan, mutta annettiin olla. Kymmenen minuuttia ennen vihkimistä Aleksandrejn äiti tai sisko tai joku soitti. Kertoi, että mies avaa vanhemmiltaan saanutta häälahjaa. Kysyin, että onko mies meinannut missään kohtaa astua kanssani alttarille. Vastaukseksi sain epämääräistä muminaa ja "Siitä en tiedä, mutta nyt ei tule".

Sitten heräsin ja katsoin V:tä ihmeissäni. En edes tajunnut kainaloon kaivautua...