torstai 8. maaliskuuta 2012

Sormukset

No näistähän en ole kertonut mitään. Olen pienen ikäni haaveillut kauniista kihlasta ja vihkistä. Miehen kanssa kaipailimme jotain erilaista eikä mikään miellyttänyt silmää valmiina. Keltakultainen ja puolipyöreä kumpikaan ei sovi makuuni eikä liioin miehellekään. Flakka siis ja valkokultainen. Olin ajatellut yhtä timanttia.

Kultakaupoilla saamani palvelu oli suurimmaksi osaksi huonoa ja minulle tarjottiin jos jonkinmoista hopearinkulaa kun pyysin valkokultaa. Olimme säästäneet yli puoli vuotta sormuksiin, niin budjetti ei ollut muutamasta kympistä muutamaan sataan. ENKÄ tarkoita sitä, että sormus olisi yhtään sen huonompi tai vähemmän tärkeä kantajalleen hinnasta riippuen. 

Ihan suhteen alussa olimme käyneet Turun häämessuilla ja tapasimme Morriksen ja poikansa Jocken. He pitävät perheyritystä Turussa ja tekevät mahtavia sormuksia. Olivat iloisia ja ystävällisiä. Tästä tapaamisesta alkoikin yli puolen vuotta kestänyt yhtedenpito, ennen siis varsinaista kosintaakaan :D http://personal.inet.fi/yritys/morris/

Kävimme kaksin ja minä kävin myös yksin Morriksen ja Jocken liikkeessä. Aukioloaikojen ulkopuolellakin sain mennä eikä heillä tuntunut olevan kiire potkia minua ulos sieltä. Sain neuvoja ja vapaat kädet tutkia heidän valikoimaansa. Paha paha, THÖ Harakka heräsi Heidissä... Pidimme sähköpostitse yhteyttä ja vastauksen sai aina äkkiä.

Isoisäni menehtyi toukokuussa 2010 ja isoäitini antoi minulle pappan vihkisormuksen. Pappani oli minulle ääreist tärkeä, otin hänen muistokseen ensimmäisen tatuointini. 


Mikä olisikaan vielä hienompi tapa kunnioittaa itselleen rakasta henkilöä, kuin liittää hänen vihkisormuksensa omaan kihlaani. Morris lisäsi kultaa sen verran, että sekä mieheni, että minun sormuksissa on nyt toisessa reunassa isoisän sormusta <3 

Tähän väliin kerron, että isäni (<3) sekä mieheni ovat molemmat insinöörejä. Pidän itse siitä, että tietyt asiat ovat suorassa ja tasareunaisia (näkisitte tekemäni leivät). Minua on jälkikäteen naurattaut, miten sormukseni näyttää ihan insinöörin suunnittelemalta :D


Minkälainen siitä sitten tuli? Meille erikseen suunniteltu. Flakka, valkokultainen karhennetulla pinnalla ja keltakultaisella reunalla. Kelta- ja valkokullan välissä pieni syvennys. Minulla 1x princess ja 6x briljanttia. Kun on aika vihkisormuksille, niin valkokultaiset osiot luultavasti kiillotetaan. Emme (lue: minä en) halunneet perinteistä "kultsin nimi ja päivämäärä" tekstiä niin kosintaan sopivasti tekstinä on "Tähtien alla 20.11.2011". (Älkää kertoko kenellekään, mutta oli pakko kurkata sormuksesta mitä siinä luki :D )

Morris Lindblom & co

5 kommenttia:

  1. Vau, onpa kauniit sormukset! Näyttää hyvälle tuo ohut keltakultareunus valkokullan kaverina :)

    VastaaPoista
  2. Oikein kauniit sormukset <3 Ja miten ihana tarina niiden "synnystä". Tykkään myös että on jotain erilaista kaiverrettuna.

    VastaaPoista
  3. Itse olen vannoutunut rivarien ystävä.
    Kihlata kimaltelee 5 x 0,20 W/Si.
    Joten luulen, että vihki tulee olemaan samainen. Mutta visiona on myös versio, jossa näiden kahden rivarin väliin tulisi yksi isompi. Tosin sitten rinkulasta tulee niin leveä, että taitaa nakkien riittävyys loppua. :)

    VastaaPoista
  4. Olisihan se ihanaa, jos sellaiseen olisi varaa. Itse mietin sitä, riiteleekö tuleva vihki kihlan kanssa jos vihkissäkin on "ulkoneva" timantti. Ja pitäisikö sitten muokata kihlaa...

    VastaaPoista