Uudet suunnitelmat

Ei mentykään tänä kesänä naimisiin. Tuli talon osto, sen remontti, siskon YO-juhlat meillä ja vanhempien talonrakennusprojekti (joten heistä ei apua meille ;) ) Ja yksi aika iso syy siirtää häitä, mutta se ei sitten onnistunutkaan.

Uusi päivä on 1.8.2015. Elokuun eka siksi, että omat vanhempani menivät tuona päivänä naimisiin, josko siinä olisi jokin taika <3 Lähetin kyselyä juhlapaikkaan, onko heillä kyseinen päivä vielä vapaana.

Kovin ahkeraan en vielä varmaan tänne kirjoita, koska ajatuksissa on jokin vielä isompi asia. Ajatukset ovat kuitenkin pikkuhiljaa jo häissä.

Aikaista askartelua

Ihan ensin pientä selittelyä siitä, miksi teen niin ajoissa kaikkea. Tai miksi sitä pitäisi selitellä, jokainen tehköön tavallaan. Eniveis, olemme toivonmukaan ostamassa taloa tämän vuoden lopussa mikäli saamme rahaa tarpeeksi kasaan. Sitten meneekin jokunen hetki siinä kun laitamme siitä omannäköistä. Ja tietty mahdollisimman halvalla ;).   Kesäkuussa taasen pikkusiskoni = kaasoni pitäisi päästä ylioppilaaksi => juhlat. Vanhempiemme uusi talo ei välttämättä ole vielä silloin valmis => juhlat pidetään meidän talossa :D. Sitten häihin onkin enää 2,5kk.

Pöytiin on tarkoitus tulla keskikoriste sekä sen molemmille puolille aiemmassa postauksessa kertomani kipot ja höyhenkukat. Ensimmäinen versio oli tällainen: 

Toinen versio ei paljon muuttunut alkuperäisestä. Alkuperäisessä lehdet oli kiinni pikaliimalla, toisessa otin lehdistä pois ne muovirannut pois (jotka pitää ne pystyssä) ja laitoin kaksipuolisella askarteluteipillä. Kyseinen teippi on muuten ihan MUST juttu hääkoristeluita (ja muitakin) tehdessä! Jos tarkkaan katsoo, niin yllä olevista kuvista alemassa näkee kipon reunassa punaista väriä. Osassa reunoista oli jäänyt kiinni sanomalehtipaperia (kun olivat maalauksen jälkeen siinä kuivuneet). Tämähän ei Neiti Tiukkapipolle kelvannut. Jotain piti keksiä. 

Levitin reunalle sitä kaksipuolista askarteluteippiä ja ähersin tuota samaa pientä narua siihen. Nyt pitäisi tehdä noita lisää vielä noin öäh... 22 kpl?

SITTEN! Kuten olen kertonut, haluan keskikoristeeksi maljakon jossa on kukka pohjalla, vettä ja siinä kellukynttilä. En löytänyt netistä juuri sellaista mitä haluan, joten ei kun etsimään materiaaleja kauppoihin. Tiimarista satuin löytämään kivan näköisiä lasimaljakoita á 7,99€/kpl. Olin miettinyt mitkä kukat kestäisivät olla veden alla 20 tuntia ja miten hyvänä pysyisivät. Muovikukat pysyvät hyvänä ja Tiimarista löysinkin kauniita kalla- ja orkideamuovikukkia. Orkideat ja vaaleat kallat sumutan samalla fuksian värillä kuin pikkukipot. Ihan kaukaa, että tulee sellainen pieni punainen sumu pintaan. Koristehiekan löysin K-Raudasta, eikä yksi purkki maksanut läheskään yhtä paljon kuin askartelukaupoista/marketeista. Ja näistä tuli upeammat kuin olisin osannut haaveillakaan!

Das pöytäkoriste

Erilainen kirjoitus

Olin aina ajatellut, etten halua lapsia. En pidä lapsista, todellakaan. Ne ovat ärsyttäviä, kovaäänisiä, hitaita toimissaan, eivät tottele ja kiukuttelevat. Pidän hiljaisuudesta ja omasta rauhasta. Mieheni mukana tuli kaksi lasta, poika on nyt 5-vuotias ja tyttö täyttää kesällä 7-vuotta. Olen nähnyt uhmaa, kiukkua ja itkua. Toki niitä hyviäkin hetkiä on ollut. Huolehdin heistä ja välitän. Silti yleisesti ottaen en pidä lapsista. Minä vain olen sellainen. Liekö tuon miehen takia vai mikä lie biologinen kello, mutta jostain kumman syystä haaveilen biologisesta lapsesta.

Tiedän, ettei vielä ole sen aika. Ostamme tämän vuoden lopulla talon ja häät onkin sitten ensi vuonna (enkä pinnallisena ihmisenä halua olla hääpuvussani raskaana). En ole vieläkään saanut opintojani loppuun ja tulevan rahanmenon takia pyrin tekemään töitä mahdollisimman paljon. Ei ole aikaa eikä rahaa tällä hetkellä. Mutta. Mitä jos se menee ohi. Mahdollisuus tulla äidiksi? Mitä jos haaveilen turhaan. Odotamme ja odotamme sitä tilaisuutta ja kun toteamme, että NYT se saa tapahtua; huomaamme, että minä olen viallinen. Mitä jos olenkin viallinen, enkä pysty pitämään sisälläni ihmisalkua?

Olen hyvin avoin elämästäni, liiankin. Tämä blogi on kaikille avoin ainakin vielä joten tiedostan, että kaikki näkevät kirjoitukseni (kyllä tiedän, äiti :) ). Joitakin kuukausia sitten havahduin siihen, miten kuukautiseni ovat huomattavasti kivuliaammat ja runsaammat ja pidemmät kuin... Kuin oikeastaan koskaan. Rintani olivat aristaneet joitakin viikkoja sitä ennen ja kiukuttelin siitä melkein joka päivä. Perkeleen pienet tissit, miksi särkevät kun eivät edes kasva (vrt jaloissa kasvukivut). Vuosin kirjaimellisesti pisin sukkahousuja "tulpan" läpi ja yöllä tuli lakanoille asti. Tätä ei ole käynyt sen jälkeen kun aloitin e-pillerit 9-luokalla, jos silloinkaan.

Keskenmeno. Oliko se sellainen? Toki hyvin varhainen sellainen, mutta kuitenkin. Olen unohdellut pillerin ottaa vähän väliä, joten raskauden mahdollisuus on olemassa. Varhaiset keskenmenot ovat luonnollisia ja niitä sattuu luultua useammin. Otin sen kuitenkin jokseenkin raskaasti. Menetin sen, mahdollisen vauvan. Tarkoittaako se, että olen epäkelpo nainen? Tarkoittaako se varhainen tapahtuma sitä, ettei minun kannata haaveilla äitiydestä? Toki voin lohduttautua sillä, että niitä tosiaan käy usein ja sillon siinä pienessä alussa on ollut jotain vikaa. Siksi niin kävi.

Kävin tänään illalla kaupassa. Juuri kun tulin kaupan pihaan niin radiosta alkoi soimaan Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen. Rakastan Hectorin kappaleita enkä voinut nousta autosta. Lauloin hiljaa mukana ja meinasi itku tulla. Miten niin hormonit jyllää? Kyllä, on naisten päivät nyt.

Tuntuu siltä, että jokaiset kuukautiset tällä hetkellä ovat tuhlattu mahdollisuus raskauteen. Syön pillereitä vastoin tahtoani, järkeni sitä vaatiessa. Joka kuukausi sikiölle pedattu peti puretaan ja haave siirtyy eteenpäin. Koska saan ja voin antaa sille pehmeälle pedille mahdollisuuden hoivata sitä pientä ihmisen taimenta? Se jää nähtäväksi.

Yhteinen, erilaiset vai yhdistetty?

Eli siis sukunimiasia. Sukunimeni on erittäin harvinainen ja haluaisin jatkaa sitä, muutoin tulee sukupuutto kyseiselle nimelle. Mieheni on ollut kerran naimisissa ja hänellä on ex-puolisonsa sukunimi. Hän kaipaa selkeästi alkuperäistä nimeään. Itse toivoisin perhellemme yhtä yhteistä sukunimeä, mutten itse suostu ottamaan sukunimeni perään hänen alkuperäistään. Hän ehdotti, että itse ottaisi nimeni omansa perään. En lämpene ajatukselle. Hänen virallinen etunimensä on kaksiosainen, melkoinen nimihirviö siis syntyisi tämän avioliiton myötä. Esimerkkinä Kalle-Matti Korhonen-Niemistö... Ja meidän sukunimet on vielä pidemmät mitä nämä esimerkit. Yööööök!

Ymmärrän toki, että Herra V haluaa sukunsa nimen takaisin. Mikäli oman nimeni kantajia olisi vaikka 20, 15 tai edes 10 hlöä, niin voisin ottaa miehen sukunimen. Mutta kun meitä on tosiaan selkästi alle 10 ja ainoita mahdollisia jatkajia minä ja siskoni... Ei se toki mikään kuoleman asia ole jos sukunimemme on erit. Sille en silti pidä ajatuksesta, että herra ottaisi kaksiosaisen sukunimen. Miksi en? Sen takia, että se o hirviömäisen näköinen ja kuuloinen. Noh, herra päättää toki itse. Minä odotan.

Vihkisormukset

On ihanaa, kun näinkin iso stressinaiheuttaja ei ole meillä avoin. Häämessuilla oli tosin siltä kantilta tylsää käydä, kun tiesimme jo keneltä ja minkälaiset sormukset haluamme. Ja onkin PAKKO hehkuttaa, miten miehelle tulee aivan upea sormus! Eräs pariskunta omaakin hyvin saman maun kuin me, joten kopioin heidän sormuksistaan kuvan tänne. Kuva on siis facebookista Morris Lindblomin sivuilta. Herra V:lle (98% varmuudella?) tulee 3-4 princess hiottua timanttia, joko kirkasta tai mustaa. Toki 4 samanväristä ja -laatuista mustaa voi olla vaikea löytää. Sormus on toki flakka niin kuin kihlakin, mutta luultavasti kiiltävänä ja kihla kiillotetaan myös. Hyvinkin samantyyppinen siis kuin tämän (ERINOMAISEN maun omaavan) miehen sormus.



No entäs se minun? Ajatus on jo, mutta pitää jutella Morriksen/Jocken kanssa. Katsotaan ;)

Toisen kerran hääostoksia

Nyt ostin halpoja Housen tuikkukippoja Prismasta, jotka maalaan kimaltavalla pinkillä/fuksialla. Kun otin H tarran pois, niin lähti väriäkin. Ei onneksi haittaa, kun tosiaan tulee se maalipinta tuohon päälle. Huomaa kuitenkin, että yksi kippo maksoi 1,95€ :D


Kuva Prisman sivuilta.

Näihin ajattelin sitten laittaa aina yhden fuksian värisen höyhenkukkahärpäkkeen, jotka jo aiemmin esittelin.

Mutta mutta mutta. Mistä minä keksin kohtuuhintaan maljakoita/laseja joihin voin laittaa sen kellukynttilän?

Ne kengät, ne kengät

Tätä aihetta pitää varsinkin naisten miettiä tarkkaan ja hartaasti. Käytännölliset vai kauniit? Vai onko niitä jopa sellaisia, jotka ovat molempia? Minkä väriset? Korkoa vai ei? Näkyykö varpaat vai ei? Jnejne.

Rakas Herra V on pitkä, yli päätä pidempi minua. Joten korkoa saa olla. Valkoisia en halua. Lähdetään  kenkien ihmeelliseen maailmaan seikkailemaan.

Klassisen söpöt

Justiinapopot

 

Rennon kesäiset

 

Pilkettä silmäkulmassa

 

Käytännölliset

Vai vai vai mikä mikä mikä?